Kun seinät kaatuvat päälle...

"Come on, hymyile vähän"
"Mut sä oot aina niin iloinen ja positiivinen"
" Jos kokeilisit nukkua/syödä paremmin ja liikkua enemmän"
"kyl se ohi menee, ajattelet vaan positiivisemmin"

Muutama esimerkki siitä mitä usein kuulee kun puhuu masennuksesta. Nämä on syitä miksi siitä on vaikea puhua. Mullahan on oikeesti kaikki hyvin? Mul on duuni. Mul on asunto. Ihania ystäviä. Oon perus terve. Voinko Mä olla muka masentunut?

Onko susta koskaan tuntunut sille että sängystä nouseminen ja esim. hampaiden pesu tuntuisi yhtä raskaalta kuin maratonin juokseminen?

Ootko oksentanut ja itkenyt joka aamu ennen töihin lähtöä, ilman että ymmärrät syytä?

Onko koskaan ahdistanut niin paljon että pelkkä kotoa kauppaan meneminen on tuntunut aivan ylitse pääsemättömän vaikeelta?

Onko tuntuntunut että olis helpompi vaan sulkee silmät ja mennä sen tulevan metron alle?

Mä voin allekirjoittaa noi.

Yhdeksän kuukautta sitten mulle diagnosoitiin vaikea masennus, vakava työuupumus sekä yleistynyt ahdistuneisuus häiriö. Jonka vuoksi jäin pidemmäksi aikaa pois töistä.

Nyt voin jo paremmin. Oon myös palannut osa-aikaisesti töihin.

Tänään vietetään Maailman mielenterveyspäivää, jonka takia otan tämän puheeksi. En sen takia, että kaipaan minkäänlaista voivottelua, vaan lähinnä esimerkkinä siitä että masennus ei näy ulospäin yhdellä ja tietyllä tavalla. Haluan samalla myös muistuttaa, että vaikka liikunta, ruokavalio, uni, mielekäs tekeminen, läheiset ystävät ynnä muut ovat tärkeä osa hyvinvointia ja mielenterveyttä, niin sairautta ei paranneta syömällä lisää vitamiineja tai nukkumalla pidempiä unia.

Mielialan ylösalas meneminen on normaali osa elämää, mutta jos huomaat, että suhtautumisesi asioihin ja elämään on muuttunut radikaalisti yhtäkkiä synkempää päin kannattaa hankkiutua  ammattilaisen puheille. Suoraan sanottuna avun saaminen ei ole aina helppoa.  Toivon kuitenkin, että jos haet apua et anna periksi vaikka sinulta evätään se apu ensin muutaman kerran. Sieltä löytyy kyllä jossain vaiheessa se yksi, joka kuuntelee.

DISCLAIMER: Osa tekstistä on kopioitu ystävän seinältä.

Mandi

I recently lost my aunt very suddenly. This is dedicated to her memory. You will be deeply missed

 

"Do not stand at my grave and weep,

I am not there; I do not sleep.

I am a thousand winds that blow,

I am the diamond glints on snow,

I am the sun on ripened grain,

I am the gentle autumn rain." (Mary Elizabeth Frye)

 

 

Rest in Peace (31.8.1950-5.8.2012)